Lakko on työntekijöiden viimeinen keino taistella työnantajan mielivaltaa vastaan. Työtaistelutoimena lakko on se viimeisin mitä kukaan haluaa käyttää, mutta valitettavasti olen joutunut huomaamaan, ettei meille ole jäänyt muita keinoja. Tilanteeseen ajaudutaan, kun neuvotteluyhteys katkeaa tai neuvottelut ovat muuta kuin neuvottelua eli sanelua. Näyttää siltä, että otteet työelämässä ovat kovenemassa, eikä neuvottelukulttuuria ole tai aidosti neuvottelemalla ei ratkaisuja haluta hakea. Työntekijälle lakko ansionmenetyksineen ei ole lomaa, koska huoli toimeentulosta on kova. Lakkoavustuksen ollessa vain murto-osan ansioista ei varmaasti tarvitse epäillä, ettäkö lakkoon mentäisiin hetken mielijohteesta.

Suomi on selviytynyt historian vaikeista hetkistä neuvottelemalla, vaikka välillä onkin käytetty hiukan kovempia keinoja. Hyvinvointi, josta tänäpäivänä olemme kaikki osallisia, ei ole ollut mahdollinen saavuttaa vain taistelemalla kukin vain omastaan, vaan tarvittu on myös solidaarisuutta kaikkia väestön jäseniä kohtaan. Millainen onkaan yhteiskunta, Suomi, jonka jätämme lapsillemme? Millaiset perinteet? Minulla ei ole paljoa mistä jakaa, mutta haluaisin kuitenkin, että meillä kaikilla olisi perustoimeentulo. Minulta kerätään veroina kymmenykset, jotka toivottavasti käytetään mielummin tuloerojen tasaamiseen kuin kasvattamiseen. Tuloerojen kasvaessa lisääntyy myös tyytymättömien joukko, joka ei enää tyydy murusiin ja on valmis ottamaan enemmän, keinolla millä hyvänsä.

Ahneus, yksi kuoleman synneistä näyttää olevan ohjenuora, joka ohjaa päätöksentekoa työelämässä enemmän kuin empatia. Meille kehitellään joka kvartaalille uusi bonusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on vain saada meidät juoksemaan lujempaa. Tuottamaan enemmän. Unohtamaan miksi... Juoksemisesta väsyneinä tulemme kotiin, eikä meillä ole enää mitään antaa heille, jotka kuitenkin ovat täällä vielä silloin kun työt ja työpaikat ovat lähteneet. Istutat lapsesi TV:n tai tietokoneen ääreen, koska niin on helpompaa. Unohdat, ettei sinulla ole viittä elämää elettävänä, vain tämä.

Olen tämän työtaistelun aikana saanut perustella kantaani kerran, jos toisenkin. Ymmärrykseni vain loppuu niille "ystäville", jotka eivät edes kysyneet miksi, vaan tekivät johtopäätöksensä pelkästään mediasta saamansa tiedon turvin. Tuomita on niin helppoa ja laulaa kuorossa, mutta miten helppoa onkaan oikeastaan löytää totuus? Yhtä totuutta ei ole, on sinun totuutesi ja minun totuuteni, todellisuus, jossa me elämme. Mielipiteemme ovat meille tärkeitä ja meille oikeita, eikä silloin ole oikein tuomita vai onko? Olenko siis väärässä, jos pidän mansikoista, vaikka sinulle maistuisi mustikka? Kysyä ja kyseenalaistaa pitää, mutta muistaa, että myös erilaisille mielipiteille pitää jäädä tilaa. On turha puhua neuvottelusta, jos meillä ei ole edes aitoa keskustelukultturia, jossa myös eriäviä mielipiteitä saa esitää.

Työ on toimeentulo, sosiaalinen viitekehys, ystävät, menetetty vapaa-aika. Työ määrittää meidän paikkamme yhteiskunnassa, mutta työn merkitystä myös mielestäni liioitellaan. Meille halutaan uskotella, että emme ole mitään tai olemme vähemmän, jos emme tee työtä. On mielenkiintoista nähdä miten käy, kun nuoriso, joka on saanut kaiken, ilman sen suurempia ponnisteluja, tulee työelämään, miten he suhtautuvat työhön? Miten yksilöt suhtautuvat siihen, että heidän tekemällään palkkatyöllä kustannetaan esim. vanhustenhoito ja eläkkeet?

Toivottavasti tämä lakko auttaa siinä, että työntekijöinä tekisimme itsellemme parempaa työtä, vaatisimme itsellemme säälliset olosuhteet ja inhimillisen kohtelun. En halua itse ainakaan olla tahdoton hiiri, joka vain juoksee henkensä edestä pakoon, vaan haluan vaikuttaa siihen, että kaikenlainen kaltoinkohtelu loppuu. Työlle pitää saada se arvostus mikä sille kuuluu ja työstä pitää saada sellainen palkka, että sillä tulee toimeen. Kehuja ei laiteta leivän päälle, eikä sillä kouluteta lapisista täysipainoisia yhteiskunnan jäseniä. Reilu ja läpinäkyvä palkkaus sekä työntekiöiden arvostaminen ihmisinä eikä vain resursseina, pitää olla jokaiselle johtajalle itsestäänselvyys. Hyvä johtaja on huippupalkkansa ansainnut, mutta montako sellaista sinä tiedät? Pientä tai suurempaa? Niin pitkään, kun työehtoja ja työntekijöitä poljetaan, ei suurele palkalle ole mielestäni oikeutusta... Torpparkikin oli tyytyväinen, kun isäntä oli hyvä, mutta riistämällä heidäkin saatiin liikkeelle. Kai me historiasta jotakin olemme oppineet, jos emme niin mikäs siinä sitten...