Työ, tuo laeilla säädelty julkinen pakko, jota jokaisen on tehtävä saadakseen toimeentulon. Työtä arvotetaan monilla tavoilla. Raha taitaa olla se yleisin, mutta jakaantuuko sekään sinne missä työntuottavuus on suurin? Meitä mitataan työssämme jokapäivä mittareilla, jotka on ylhäältä annettu, joihin emme voi itse vaikuttaa. Mittareita kehittävät yleensä henkiöt, joilla on arkipäivän kosketus tehtävään työhön kadonnut jo vuosia sitten. Tehdylle työlle annetaan laadullisia ja määrällisiä mittareita, mutta onko ihminen kuitenkaan kone, joka tekee työtä aina samalla teholla? Määrä korvaa laadun useimmilla työpaikoilla, eikä työntekijälle jää paljoakaan vaihtoehtoja.

Olen työskennellyt jo vuosia erään telepalveluita tuottavan yrityksen asiakaspalvelussa. Osaan rutiinit, tiedän miten kontakteja voidaan vähentää, mutta työn mittarina käytetään vain aikaa, jonka käytän puhelimessa. Arvostaako työnantaja pitkän kokemuksen omaavia työntekijöitä? Arvostaa juhlapuheissa ja julkisuudessa kyllä pullistellaan, mutta näkyykö se siinä minun mittarissani eli palkkapussissa? Ei, ei ikinä koskaan, tuskin milloinkaan! Katainen puhuu eduskunnan kyselytunnilla keskiansiosta, joka on 2700€. Pkle, kun edes pääsisi yli tuon 2 tontun, niin lopettaisi rutkutuksen, mutta ei. Olen työjännyt 8 vuotta saamatta minkäänlaista hlökohtaista korotusta palkkaani, mutta bonuksia kyllä riittää jaettavaksi. Bonuksia, jotka kytketään aina muuttuviin mittareihin, joiden saaminen on enemmän kuin mahdotonta, mutta onhan siinä mahdollisuus, yhdelle kymmenestä...

Joku sanoisi, että ole onnellinen saat olla töissä. Niin olen ja varmasti valinta on sekin, että asun täällä saatanan susirajalla, ettei täältä mitään muutakaan työtä ole helposti saatavissa. Ihmettelen vain työnantajien kovin lyhytnäköistä henkilöstöpolitiikkaa, kun mikään ei enää riitä! Vuosia meitä siliteltiin ja kiiteltiin puheissa, tehtiin jopa valmiiksi suunnitelmat, miten työntekijöiden palkkausta parannetaan, kehitetään. Kaikki oli niin turhaa, sama, kuin olisi talvitienlaitaan kirjoittanut... Keksittiin keino, jolla yrityksen tulos pikkuisen paranee ja ulkoistettiin koko paska. Siinä kiitos vuosien työstä, kiitos siitä, että vielä tänäänkin voidaan julkisuudessa elvistellä asikaspalvelun tasolla.

Pitääkö meidän aina vaan jaksaa? Niellä kaikki paska mitä TA lykkää nieltäväksi? Taitaa olla pikkuhiljaa niiden henkilökohtaisten valintojen aika... Niin monta kertaa se on jo sanottu, ettei tänne ole pakko tulla.

Tulukaapa joskus tekemään tänne Taivalkoskelle se ruokakori vertailu, niin saattais Pekkarisen ehdottama syrjäseutuvähennyskin mennä läpi... Mutta ei se vaan kiinnosta, jos korpikylissä syödään pettua ikenet verillä, kun kaikki on vaan saatava asumaan sinne Hkin lähiöihin, olis kapitalistille halpoja siivoojia nurkkia nuohomaan, stana.

Mie ajon tästä nähen tehdä töitä just niinpaljon, kuin sitä palkkaa tulee ja vittuilla voi sitten jollekin muulle, minua ei kiinnosta!

Että näin, ei helepottanut yhtään, mutta tästä sitä on taas lähettävä,

Tuija