Mitä on luottamus? Minulle luottamus on ansaittua arvonantoa, joka ilmenee tekoina ja puheina. Luottamusta ei kasvata oman edun tavoittelu, ei kumartelu suuntaan, eikä toiseen. Luottamus pitää ansaita ja samalla ymmärtää, että sen voi menettää nopeammin kuin saavuttaa.

Kunnallisvaaleissa valitsimme luottamushenkilöitä vastaamaan ihmisen kokoisista arkipäivään vaikuttavista asioista. Miksi siis sillä oli merkitystä, että mitä puoluetta ehdokas kannatti? Ideologiat ja ismit tuntuvat hallitsevan tätä maailmaa ja samalla unohdetaan, että ne ovat ihmisten asioita, aatteista ja ismeistä vapaita. En jaksa tajuta, miksi esimerkiksi ammattiliitoissa rulettaa edustajan puoluekanta, kun hän kuitenkin ajaa siellä hänet valinneiden ihmisten asioita? Mitä merkitystä sillä on uskonko Urpilaisen unelmiin vai vetoaako Vanhasen koti? Puolueiden ohjelmat ovat täynnä unelmia, täyttymättämiä toiveita, mutta niin on minunkin toiveiden arkkuni. Vaalien alla kannettiin huolta äänestysprosenteista, mutta annettinko äänestäjille sitä oikeaa tietoa, miten toiveiden arkku tulisi edes puolilleen?

FST:llä oli eilen dokumentti Yhdysvaltojen kansalaisista ja heidän mielipiteitään maailman menosta. Oli sykähdyttävää kuulla erilaisten ihmisten näkemyksiä siitä mitä Bushin hallinto on saanut aikaan ja miten he toivoisivat maataan johdettavan. Dokkari ei antanut mitenkään valoisaa kuvaa siitä, mitä suurvallassa todella tapahtuu. Ovatkohan heidän johtajansa hereillä ja kuuluuko kansan ääni enää korkealle lasitorniin? Samanlainen kahtia jakautuminen on menossa myös rakkaassa kotimaassani. Juuri julkaistut verotiedot vain vahvistivat näkemystäni. Tuloerot kasvavat, ne jotka ovat olleet tiukilla ovat vielä tiukemmalla. Suu säkkiä myöden, sano, mutta ihmettelen vain, kuinka pitkään ihmiset jaksavat kituutella kädestä suuhun, kun osa saa enemmän vain olemalla olemassa?

Lapseni olivat pieniä, kun lama viimeksi koetteli. Opittiin, ettei elämä ole tavarassa, vaan siinä, että on lämmintä, eikä tarvitse mennä nälkäisenä nukkumaan. Laman aikana ja sen jälkeen on Suomi kiitänyt noususuhdanteessa, mutta rahaa ei ole riittänyt lapsiperheiden toimeentulon vankistamiseen. Puhutaan ruoan arvonlisäveron alentamisesta, huoh! Soon aivan sama alennetaan tai ei, kun kaupan keskusliikeet vievät alennuksen, ennen kuin keretään mustetta päätöksestä saada kuivaksi. Muistelin tässä tilipäivänä muutaman, että 600 mummonmarkkaa riitti 2001 neljän hengen ruokaan kepeesti, mutta tänään ei 300 eeroa tahdo riittää ja se taitaa olla jo kolminkertainen vuoteen 2001. Paljonkos ne palkat sitten nousikaan tällaisella keskituloisella, anteeksi pienipalkkaisella, viimme syksyn rytinöissä? Äkkiseltään laskien parisataa, mutta ei pidä luulla, että vuokranantaja, sähkölaskun lähettäjä tai mikään muukaan välttämättömän tarjoaja ei olisi muistanut lähettää korotuslappuaan.  Tulos oli plusmiinusnolla, mutta ainakin yritettiin.

Sata- komitea oli mietiskellyt perusturvan kokonaisuudistusta. Oon koko aikuisen elämäni ihmetellyt sitä, että maksamme veroja siitä ja tästä, mutta kun palveluja, joihin rahojen kerrotaan menevän haluaisi käyttää niitä ei ole tarjota?! Yksinhuoltajalle, leskelle, ei ole kodinhoitoapua, vaikka hän maksaa pienistä tuloistaan sinne suureen pussiin samalla tavalla kuin se suurituloinen. Lapset otetaan mielummin huostaan, kuin annettaisiin perheille tukea silloin, kun sitä eniten kaivataan. Ja ne tuloloukut... Muistan aikaa, kun lastenteon jälkeen olin epäsäännöllisen säännölliseti töissä ja työllisyyskoulutuksessa. Tuli päivä, kun ne maagiset 500 päivää loppuivat. Tulot tippui, mutta tippuipa työkkäristä kuitenkin työllisyysvaroilla tuettu osapäiväinen siivoojan vakanssi. Kuusi kuukautta persnettoa 300 mummoa kuussa ja siitä piti vielä muistaa olla kiitollinen. Päiväraha jumissa kuukausi kaupalla ja jääkaapissa vajaa maitopurkki. No siitä on noustu, mutta ei käy kateeksi tulevia ja jo työttömänä olevia. Koittakaa nyt kuitenki siellä eduskunnassa muistaa ihmisyys, kun niitä lakejanne laaditte. Ja tehkää kunnon ohjeet työkkärin virkailijoille, etteivät kiusallaan ihmisiä hyppyyttäis.

Eletään ihimisiksi,

Tuikku